aikomus
Étymologie
- Dérivé de aikoa (« avoir l’intention de »), avec le suffixe -mus.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | aikomus | aikomukset |
| Génitif | aikomuksen | aikomusten aikomuksien |
| Partitif | aikomusta | aikomuksia |
| Accusatif | aikomus [1] aikomuksen [2] |
aikomukset |
| Inessif | aikomuksessa | aikomuksissa |
| Illatif | aikomukseen | aikomuksiin |
| Élatif | aikomuksesta | aikomuksista |
| Adessif | aikomuksella | aikomuksilla |
| Allatif | aikomukselle | aikomuksille |
| Ablatif | aikomukselta | aikomuksilta |
| Essif | aikomuksena | aikomuksina |
| Translatif | aikomukseksi | aikomuksiksi |
| Abessif | aikomuksetta | aikomuksitta |
| Instructif | — | aikomuksin |
| Comitatif | — | aikomuksine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | aikomukseni | aikomuksemme |
| 2e personne | aikomuksesi | aikomuksenne |
| 3e personne | aikomuksensa | |
aikomus \ˈɑikomus\
Synonymes
Forme de nom commun
aikomus \ˈɑikomus\
- Accusatif II singulier de aikomus.
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 9
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 31 août 2025