aistillinen
Étymologie
- Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | aistillinen | aistilliset |
| Génitif | aistillisen | aistillisten aistillisien |
| Partitif | aistillista | aistillisia |
| Accusatif | aistillinen [1] aistillisen [2] |
aistilliset |
| Inessif | aistillisessa | aistillisissa |
| Illatif | aistilliseen | aistillisiin |
| Élatif | aistillisesta | aistillisista |
| Adessif | aistillisella | aistillisilla |
| Allatif | aistilliselle | aistillisille |
| Ablatif | aistilliselta | aistillisilta |
| Essif | aistillisena | aistillisina |
| Translatif | aistilliseksi | aistillisiksi |
| Abessif | aistillisetta | aistillisitta |
| Instructif | — | aistillisin |
| Comitatif | — | aistillisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | aistilliseni | aistillisemme |
| 2e personne | aistillisesi | aistillisenne |
| 3e personne | aistillisensa | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | aistillinen |
| Comparatif | aistillisempi |
| Superlatif | aistillisin |
aistillinen \ˈɑistilːinen\
- Kaunis ja aistillinen iranilainen ohjelmoija Tara varjosti yrityksen HR-asiantuntijaa Annamaria.
Forme d’adjectif
aistillinen \ˈɑistilːinen\
- Accusatif II singulier de aistillinen.