alkupala

Étymologie

Composé de alku début ») et de pala morceau »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif alkupala alkupalat
Génitif alkupalan alkupalojen
alkupalain (rare)
Partitif alkupalaa alkupaloja
Accusatif alkupala[1]
alkupalan[2]
alkupalat
Inessif alkupalassa alkupaloissa
Élatif alkupalasta alkupaloista
Illatif alkupalaan alkupaloihin
Adessif alkupalalla alkupaloilla
Ablatif alkupalalta alkupaloilta
Allatif alkupalalle alkupaloille
Essif alkupalana alkupaloina
Translatif alkupalaksi alkupaloiksi
Abessif alkupalatta alkupaloitta
Instructif alkupaloin
Comitatif alkupaloine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne alkupalani alkupalamme
2e personne alkupalasi alkupalanne
3e personne alkupalansa

alkupala \ˈɑlkuˌpɑlɑ\

  1. (Cuisine) Hors d’œuvre.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

alkupala \ˈɑlkuˌpɑlɑ\

  1. Accusatif II singulier de alkupala.

Références