antiikki
Étymologie
- Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | antiikki | antiikit |
| Génitif | antiikin | antiikkien |
| Partitif | antiikkia | antiikkeja |
| Accusatif | antiikki [1] antiikin [2] |
antiikit |
| Inessif | antiikissa | antiikeissa |
| Élatif | antiikista | antiikeista |
| Illatif | antiikkiin | antiikkeihin |
| Adessif | antiikilla | antiikeilla |
| Ablatif | antiikilta | antiikeilta |
| Allatif | antiikille | antiikeille |
| Essif | antiikkina | antiikkeina |
| Translatif | antiikiksi | antiikeiksi |
| Abessif | antiikitta | antiikeitta |
| Instructif | — | antiikein |
| Comitatif | — | antiikkeine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | antiikkini | antiikkimme |
| 2e personne | antiikkisi | antiikkinne |
| 3e personne | antiikkinsa | |
antiikki\ˈɑntiːkːi\
Dérivés
- antiikkikauppias — antiquaire
- antiikkiliike — magasin d’antiquité
Forme de nom commun
antiikki \ˈɑntiːkːi\
- Accusatif II singulier de antiikki.
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 10
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 31 août 2025