eläinlääkäri

Finnois

Composé de eläin (« animal ») et de lääkäri (« médecin »).

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	eläinlääkäri	eläinlääkärit
Génitif	eläinlääkärin	eläinlääkärien eläinlääkäreiden eläinlääkäreitten
Partitif	eläinlääkäriä	eläinlääkäreitä eläinlääkärejä
Accusatif	eläinlääkäri ^[1] eläinlääkärin ^[2]	eläinlääkärit
Inessif	eläinlääkärissä	eläinlääkäreissä
Illatif	eläinlääkäriin	eläinlääkäreihin
Élatif	eläinlääkäristä	eläinlääkäreistä
Adessif	eläinlääkärillä	eläinlääkäreillä
Allatif	eläinlääkärille	eläinlääkäreille
Ablatif	eläinlääkäriltä	eläinlääkäreiltä
Essif	eläinlääkärinä	eläinlääkäreinä
Translatif	eläinlääkäriksi	eläinlääkäreiksi
Abessif	eläinlääkärittä	eläinlääkäreittä
Instructif	—	eläinlääkärein
Comitatif	—	eläinlääkäreine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

eläinlääkäri \ˈe.læ.in.ˌlæː.kæ.ri\

eläinlääkäri \ˈelæinˌlæːkæri\

Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 13
(finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 29 août 2025