ennakkoluulo
Étymologie
- Composé de ennakko (« préalable ») et de luulo (« opinion »).
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | ennakkoluulo | ennakkoluulot |
| Génitif | ennakkoluulon | ennakkoluulojen |
| Partitif | ennakkoluuloa | ennakkoluuloja |
| Accusatif | ennakkoluulo [1] ennakkoluulon [2] |
ennakkoluulot |
| Inessif | ennakkoluulossa | ennakkoluuloissa |
| Élatif | ennakkoluulosta | ennakkoluuloista |
| Illatif | ennakkoluuloon | ennakkoluuloihin |
| Adessif | ennakkoluulolla | ennakkoluuloilla |
| Ablatif | ennakkoluulolta | ennakkoluuloilta |
| Allatif | ennakkoluulolle | ennakkoluuloille |
| Essif | ennakkoluulona | ennakkoluuloina |
| Translatif | ennakkoluuloksi | ennakkoluuloiksi |
| Abessif | ennakkoluulotta | ennakkoluuloitta |
| Instructif | — | ennakkoluuloin |
| Comitatif | — | ennakkoluuloine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | ennakkoluuloni | ennakkoluulomme |
| 2e personne | ennakkoluulosi | ennakkoluulonne |
| 3e personne | ennakkoluulonsa | |
ennakkoluulo \ˈenːɑkːoˌluːlo\
Forme de nom commun
ennakkoluulo \ˈenːɑkːoˌluːlo\
- Accusatif II singulier de ennakkoluulo.
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 14
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 29 août 2025