epäjärjestys

Finnois

Dérivé de järjestys (« ordre »), avec le préfixe epä- (« non »).

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	epäjärjestys	epäjärjestykset
Génitif	epäjärjestyksen	epäjärjestysten epäjärjestyksien
Partitif	epäjärjestystä	epäjärjestyksiä
Accusatif	epäjärjestys ^[1] epäjärjestyksen ^[2]	epäjärjestykset
Inessif	epäjärjestyksessä	epäjärjestyksissä
Illatif	epäjärjestykseen	epäjärjestyksiin
Élatif	epäjärjestyksestä	epäjärjestyksistä
Adessif	epäjärjestyksellä	epäjärjestyksillä
Allatif	epäjärjestykselle	epäjärjestyksille
Ablatif	epäjärjestykseltä	epäjärjestyksiltä
Essif	epäjärjestyksenä	epäjärjestyksinä
Translatif	epäjärjestykseksi	epäjärjestyksiksi
Abessif	epäjärjestyksettä	epäjärjestyksittä
Instructif	—	epäjärjestyksin
Comitatif	—	epäjärjestyksine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

epäjärjestys \ˈepæˌjærjestys\ }

epäjärjestys \ˈepæˌjærjestys\

Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 14
(finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 29 août 2025