epäkohtelias

Finnois

Dérivé de kohtelias (« poli »), avec le préfixe epä- (« non »).

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	epäkohtelias	epäkohteliaat
Génitif	epäkohteliaan	epäkohteliaiden epäkohteliaitten
Partitif	epäkohteliasta	epäkohteliaita
Accusatif	epäkohtelias ^[1] epäkohteliaan ^[2]	epäkohteliaat
Inessif	epäkohteliaassa	epäkohteliaissa
Illatif	epäkohteliaaseen	epäkohteliaisiin epäkohteliaihin
Élatif	epäkohteliaasta	epäkohteliaista
Adessif	epäkohteliaalla	epäkohteliailla
Allatif	epäkohteliaalle	epäkohteliaille
Ablatif	epäkohteliaalta	epäkohteliailta
Essif	epäkohteliaana	epäkohteliaina
Translatif	epäkohteliaaksi	epäkohteliaiksi
Abessif	epäkohteliaatta	epäkohteliaitta
Instructif	—	epäkohteliain
Comitatif	—	epäkohteliaine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

epäkohtelias \ˈepæˌkohteliɑs\

epäkohtelias \ˈepæˌkohteliɑs\

Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 14
(finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 29 août 2025