epävakaisuus

Finnois

Dérivé de epävakainen (« instable, versatile »), avec le suffixe -uus.

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	epävakaisuus	epävakaisuudet
Génitif	epävakaisuuden	epävakaisuuksien
Partitif	epävakaisuutta	epävakaisuuksia
Accusatif	epävakaisuus ^[1] epävakaisuuden ^[2]	epävakaisuudet
Inessif	epävakaisuudessa	epävakaisuuksissa
Illatif	epävakaisuuteen	epävakaisuuksiin
Élatif	epävakaisuudesta	epävakaisuuksista
Adessif	epävakaisuudella	epävakaisuuksilla
Allatif	epävakaisuudelle	epävakaisuuksille
Ablatif	epävakaisuudelta	epävakaisuuksilta
Essif	epävakaisuutena	epävakaisuuksina
Translatif	epävakaisuudeksi	epävakaisuuksiksi
Abessif	epävakaisuudetta	epävakaisuuksitta
Instructif	—	epävakaisuuksin
Comitatif	—	epävakaisuuksine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

epävakaisuus \ˈepæˌʋɑkɑisuːs\

Instabilité, inconstance, versatilité.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

epävakaisuus \ˈepæˌʋɑkɑisuːs\