haju
: háju
Étymologie
- Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | haju | hajut |
| Génitif | hajun | hajujen |
| Partitif | hajua | hajuja |
| Accusatif | haju [1] hajun [2] |
hajut |
| Inessif | hajussa | hajuissa |
| Élatif | hajusta | hajuista |
| Illatif | hajuun | hajuihin |
| Adessif | hajulla | hajuilla |
| Ablatif | hajulta | hajuilta |
| Allatif | hajulle | hajuille |
| Essif | hajuna | hajuina |
| Translatif | hajuksi | hajuiksi |
| Abessif | hajutta | hajuitta |
| Instructif | — | hajuin |
| Comitatif | — | hajuine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | hajuni | hajumme |
| 2e personne | hajusi | hajunne |
| 3e personne | hajunsa | |
haju \ˈhɑ.ju\
- Odeur.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
- (Familier) Idée, vent, courant (être au courant).
Minulla ei ole siitä hajuakaan.
- Je n’en ai aucune idée.
Dérivés
Forme de nom commun
haju /ˈhɑ.ju/
- Accusatif II singulier de haju.
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 16
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 28 août 2025