hammaslääkäri

Finnois

Composé de hammas (« dent ») et de lääkäri (« médecin »).

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	hammaslääkäri	hammaslääkärit
Génitif	hammaslääkärin	hammaslääkärien hammaslääkäreiden hammaslääkäreitten
Partitif	hammaslääkäriä	hammaslääkäreitä hammaslääkärejä
Accusatif	hammaslääkäri ^[1] hammaslääkärin ^[2]	hammaslääkärit
Inessif	hammaslääkärissä	hammaslääkäreissä
Illatif	hammaslääkäriin	hammaslääkäreihin
Élatif	hammaslääkäristä	hammaslääkäreistä
Adessif	hammaslääkärillä	hammaslääkäreillä
Allatif	hammaslääkärille	hammaslääkäreille
Ablatif	hammaslääkäriltä	hammaslääkäreiltä
Essif	hammaslääkärinä	hammaslääkäreinä
Translatif	hammaslääkäriksi	hammaslääkäreiksi
Abessif	hammaslääkärittä	hammaslääkäreittä
Instructif	—	hammaslääkärein
Comitatif	—	hammaslääkäreine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

hammaslääkäri \'hɑmːɑs.ˌlæː.kæ.ri\

hammaslääkäri \ˈhɑmːɑsˌlæːkæri\

Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 16
(finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 28 août 2025