heinäkuu
Étymologie
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | heinäkuu | heinäkuut |
| Génitif | heinäkuun | heinäkuiden heinäkuitten |
| Partitif | heinäkuuta | heinäkuita |
| Accusatif | heinäkuu [1] heinäkuun [2] |
heinäkuut |
| Inessif | heinäkuussa | heinäkuissa |
| Illatif | heinäkuuhun | heinäkuihin |
| Élatif | heinäkuusta | heinäkuista |
| Adessif | heinäkuulla | heinäkuilla |
| Allatif | heinäkuulle | heinäkuille |
| Ablatif | heinäkuulta | heinäkuilta |
| Essif | heinäkuuna | heinäkuina |
| Translatif | heinäkuuksi | heinäkuiksi |
| Abessif | heinäkuutta | heinäkuitta |
| Instructif | - | heinäkuin |
| Comitatif | - | heinäkuine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | heinäkuuni | heinäkuumme |
| 2e personne | heinäkuusi | heinäkuunne |
| 3e personne | heinäkuunsa | |
heinäkuu \ˈhei.næˌkuː\
Vocabulaire apparenté par le sens
| Précédé de kesäkuu |
Mois de l’année en finnois | Suivi de d’elokuu |
|---|
Forme de nom commun
heinäkuu \ˈheinæˌkuː\
- Accusatif II singulier de heinäkuu.
Prononciation
- (Région à préciser) : écouter « heinäkuu [ˈhei.næˌkuː] »
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 16
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 28 août 2025