henkilökortti
Étymologie
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | henkilökortti | henkilökortit |
| Génitif | henkilökortin | henkilökorttien |
| Partitif | henkilökorttia | henkilökortteja |
| Accusatif | henkilökortti [1] henkilökortin [2] |
henkilökortit |
| Inessif | henkilökortissa | henkilökorteissa |
| Élatif | henkilökortista | henkilökorteista |
| Illatif | henkilökorttiin | henkilökortteihin |
| Adessif | henkilökortilla | henkilökorteilla |
| Ablatif | henkilökortilta | henkilökorteilta |
| Allatif | henkilökortille | henkilökorteille |
| Essif | henkilökorttina | henkilökortteina |
| Translatif | henkilökortiksi | henkilökorteiksi |
| Abessif | henkilökortitta | henkilökorteitta |
| Instructif | — | henkilökortein |
| Comitatif | — | henkilökortteine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | henkilökorttini | henkilökorttimme |
| 2e personne | henkilökorttisi | henkilökorttinne |
| 3e personne | henkilökorttinsa | |
henkilökortti \ˈheŋ.ki.lø.ˌkort.ti\
- (Administration) Carte d’identité.
Minulla ei ole henkilökorttia.
- Je n’ai pas de carte d’identité.
Forme de nom commun
henkilökortti \ˈheŋkiløˌkortːi\
- Accusatif II singulier de henkilökortti.