henkilöpuhelu
Étymologie
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | henkilöpuhelu | henkilöpuhelut |
| Génitif | henkilöpuhelun | henkilöpuhelujen henkilöpuheluiden henkilöpuheluitten |
| Partitif | henkilöpuhelua | henkilöpuheluja henkilöpuheluita |
| Accusatif | henkilöpuhelu [1] henkilöpuhelun [2] |
henkilöpuhelut |
| Inessif | henkilöpuhelussa | henkilöpuheluissa |
| Illatif | henkilöpuheluun | henkilöpuheluihin |
| Élatif | henkilöpuhelusta | henkilöpuheluista |
| Adessif | henkilöpuhelulla | henkilöpuheluilla |
| Allatif | henkilöpuhelulle | henkilöpuheluille |
| Ablatif | henkilöpuhelulta | henkilöpuheluilta |
| Essif | henkilöpuheluna | henkilöpuheluina |
| Translatif | henkilöpuheluksi | henkilöpuheluiksi |
| Abessif | henkilöpuhelutta | henkilöpuheluitta |
| Instructif | — | henkilöpuheluin |
| Comitatif | — | henkilöpuheluine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | henkilöpuheluni | henkilöpuhelumme |
| 2e personne | henkilöpuhelusi | henkilöpuhelunne |
| 3e personne | henkilöpuhelunsa | |
henkilöpuhelu \ˈheŋkiløˌpuhelu\
- (Télécommunications) Communication avec préavis.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
Forme de nom commun
henkilöpuhelu \ˈheŋkiløˌpuhelu\
- Accusatif II singulier de henkilöpuhelu.
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 17
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 28 août 2025