hermolääkäri

Finnois

Composé de hermo (« nerf ») et de lääkäri (« médecin »).

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	hermolääkäri	hermolääkärit
Génitif	hermolääkärin	hermolääkärien hermolääkäreiden hermolääkäreitten
Partitif	hermolääkäriä	hermolääkäreitä hermolääkärejä
Accusatif	hermolääkäri ^[1] hermolääkärin ^[2]	hermolääkärit
Inessif	hermolääkärissä	hermolääkäreissä
Illatif	hermolääkäriin	hermolääkäreihin
Élatif	hermolääkäristä	hermolääkäreistä
Adessif	hermolääkärillä	hermolääkäreillä
Allatif	hermolääkärille	hermolääkäreille
Ablatif	hermolääkäriltä	hermolääkäreiltä
Essif	hermolääkärinä	hermolääkäreinä
Translatif	hermolääkäriksi	hermolääkäreiksi
Abessif	hermolääkärittä	hermolääkäreittä
Instructif	—	hermolääkärein
Comitatif	—	hermolääkäreine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

hermolääkäri \ˈhermoˌlæːkæri\

hermolääkäri \ˈhermoˌlæːkæri\