hiihtäminen
Étymologie
- Dérivé de hiihtää, avec le suffixe -minen.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | hiihtäminen | hiihtämiset |
| Génitif | hiihtämisen | hiihtämisten hiihtämisien |
| Partitif | hiihtämistä | hiihtämisiä |
| Accusatif | hiihtäminen [1] hiihtämisen [2] |
hiihtämiset |
| Inessif | hiihtämisessä | hiihtämisissä |
| Illatif | hiihtämiseen | hiihtämisiin |
| Élatif | hiihtämisestä | hiihtämisistä |
| Adessif | hiihtämisellä | hiihtämisillä |
| Allatif | hiihtämiselle | hiihtämisille |
| Ablatif | hiihtämiseltä | hiihtämisiltä |
| Essif | hiihtämisenä | hiihtämisinä |
| Translatif | hiihtämiseksi | hiihtämisiksi |
| Abessif | hiihtämisettä | hiihtämisittä |
| Instructif | — | hiihtämisin |
| Comitatif | — | hiihtämisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | hiihtämiseni | hiihtämisemme |
| 2e personne | hiihtämisesi | hiihtämisenne |
| 3e personne | hiihtämisensä | |
hiihtäminen \ˈhiːhtæminen\
Forme de nom commun
hiihtäminen \ˈhiːhtæminen\
- Accusatif II singulier de hiihtäminen.
Références
- Marsa Luukkonen et Kari Viljanen, Suomi Ranksa Suomi sanakirja, Gummerus, 1992, page 17
- (finnois) Kielitoimiston sanakirja (« Dictionnaire de finnois contemporain »), Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institut des langues de Finlande), 2004. Consulté le 28 août 2025