isänäiti

Étymologie

Composé de isä (« père ») et de äiti (« mère »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif isänäiti isänäidit
Génitif isänäidin isänäitien
Partitif isänäitiä isänäitejä
Accusatif isänäiti [1]
isänäidin [2]		 isänäidit
Inessif isänäidissä isänäideissä
Élatif isänäidistä isänäideistä
Illatif isänäitiin isänäiteihin
Adessif isänäidillä isänäideillä
Ablatif isänäidiltä isänäideiltä
Allatif isänäidille isänäideille
Essif isänäitinä isänäiteinä
Translatif isänäidiksi isänäideiksi
Abessif isänäidittä isänäideittä
Instructif — isänäidein
Comitatif — isänäiteine- [3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs		 Singulier Pluriel
1re personne isänäitini isänäitimme
2e personne isänäitisi isänäitinne
3e personne isänäitinsä

isänäiti \ˈisænˌæiti\

  1. (Famille) Grand-mère paternelle.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

isänäiti \ˈisænˌæiti\

  1. Accusatif II singulier de isänäiti.
Cet article est issu de Wiktionnaire. Sauf mention contraire, le texte est disponible sous Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.