itsevaltainen
Étymologie
- Les composants de cet adjectif sont « itse » (auto-, soi), « valta » (-cratie, pouvoir, régne) et « -inen » (marque adjectivale). Le v de « valtias » s’entend appuyé parce qu’il est précédé par un coup de glotte.
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | itsevaltainen | itsevaltaiset |
| Génitif | itsevaltaisen | itsevaltaisten itsevaltaisien |
| Partitif | itsevaltaista | itsevaltaisia |
| Accusatif | itsevaltainen [1] itsevaltaisen [2] |
itsevaltaiset |
| Inessif | itsevaltaisessa | itsevaltaisissa |
| Illatif | itsevaltaiseen | itsevaltaisiin |
| Élatif | itsevaltaisesta | itsevaltaisista |
| Adessif | itsevaltaisella | itsevaltaisilla |
| Allatif | itsevaltaiselle | itsevaltaisille |
| Ablatif | itsevaltaiselta | itsevaltaisilta |
| Essif | itsevaltaisena | itsevaltaisina |
| Translatif | itsevaltaiseksi | itsevaltaisiksi |
| Abessif | itsevaltaisetta | itsevaltaisitta |
| Instructif | — | itsevaltaisin |
| Comitatif | — | itsevaltaisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | itsevaltaiseni | itsevaltaisemme |
| 2e personne | itsevaltaisesi | itsevaltaisenne |
| 3e personne | itsevaltaisensa | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | itsevaltainen |
| Comparatif | itsevaltaisempi |
| Superlatif | itsevaltaisin |
itsevaltainen \ˈitseˌʋɑltɑinen\, [ˈits.eʔˌval.tai.nen]
- Autocratique.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
Dérivés
- itsevaltaisesti
Forme d’adjectif
itsevaltainen \ˈitseˌʋɑltɑinen\
- Accusatif II singulier de itsevaltainen.