jännetuppitulehdus

Étymologie

Composé de jännetuppi membrane synoviale ») et de tulehdus inflammation »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif jännetuppitulehdus jännetuppitulehdukset
Génitif jännetuppitulehduksen jännetuppitulehdusten
jännetuppitulehduksien
Partitif jännetuppitulehdusta jännetuppitulehduksia
Accusatif jännetuppitulehdus[1]
jännetuppitulehduksen[2]
jännetuppitulehdukset
Inessif jännetuppitulehduksessa jännetuppitulehduksissa
Illatif jännetuppitulehdukseen jännetuppitulehduksiin
Élatif jännetuppitulehduksesta jännetuppitulehduksista
Adessif jännetuppitulehduksella jännetuppitulehduksilla
Allatif jännetuppitulehdukselle jännetuppitulehduksille
Ablatif jännetuppitulehdukselta jännetuppitulehduksilta
Essif jännetuppitulehduksena jännetuppitulehduksina
Translatif jännetuppitulehdukseksi jännetuppitulehduksiksi
Abessif jännetuppitulehduksetta jännetuppitulehduksitta
Instructif jännetuppitulehduksin
Comitatif jännetuppitulehduksine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne jännetuppitulehdukseni jännetuppitulehduksemme
2e personne jännetuppitulehduksesi jännetuppitulehduksenne
3e personne jännetuppitulehduksensa

jännetuppitulehdus \ˈjænːeˌtupːiˌtulehdus\

  1. (Nosologie) Ténosynovite.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

jännetuppitulehdus \ˈjænːeˌtupːiˌtulehdus\

  1. Accusatif II singulier de jännetuppitulehdus.