joukkorahoitus

Étymologie

Mot composé de joukko foule ») et de rahoitus financement »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif joukkorahoitus joukkorahoitukset
Génitif joukkorahoituksen joukkorahoitusten
joukkorahoituksien
Partitif joukkorahoitusta joukkorahoituksia
Accusatif joukkorahoitus[1]
joukkorahoituksen[2]
joukkorahoitukset
Inessif joukkorahoituksessa joukkorahoituksissa
Illatif joukkorahoitukseen joukkorahoituksiin
Élatif joukkorahoituksesta joukkorahoituksista
Adessif joukkorahoituksella joukkorahoituksilla
Allatif joukkorahoitukselle joukkorahoituksille
Ablatif joukkorahoitukselta joukkorahoituksilta
Essif joukkorahoituksena joukkorahoituksina
Translatif joukkorahoitukseksi joukkorahoituksiksi
Abessif joukkorahoituksetta joukkorahoituksitta
Instructif joukkorahoituksin
Comitatif joukkorahoituksine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne joukkorahoitukseni joukkorahoituksemme
2e personne joukkorahoituksesi joukkorahoituksenne
3e personne joukkorahoituksensa

joukkorahoitus \ˈjou̯kːoˌrɑhoitus\

  1. (Finance) Financement participatif, sociofinancement.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

joukkorahoitus \ˈjoukːoˌrɑhoitus\

  1. Accusatif II singulier de joukkorahoitus.