karvoitus
Étymologie
- Dérivé de karvoittua (« se couvrir de poils »), avec le suffixe -us.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | karvoitus | karvoitukset |
| Génitif | karvoituksen | karvoitusten karvoituksien |
| Partitif | karvoitusta | karvoituksia |
| Accusatif | karvoitus [1] karvoituksen [2] |
karvoitukset |
| Inessif | karvoituksessa | karvoituksissa |
| Illatif | karvoitukseen | karvoituksiin |
| Élatif | karvoituksesta | karvoituksista |
| Adessif | karvoituksella | karvoituksilla |
| Allatif | karvoitukselle | karvoituksille |
| Ablatif | karvoitukselta | karvoituksilta |
| Essif | karvoituksena | karvoituksina |
| Translatif | karvoitukseksi | karvoituksiksi |
| Abessif | karvoituksetta | karvoituksitta |
| Instructif | — | karvoituksin |
| Comitatif | — | karvoituksine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | karvoitukseni | karvoituksemme |
| 2e personne | karvoituksesi | karvoituksenne |
| 3e personne | karvoituksensa | |
karvoitus \ˈkɑrʋoitus\
Forme de nom commun
karvoitus \ˈkɑrʋoitus\
- Accusatif II singulier de karvoitus.