kastanja

Étymologie

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kastanja kastanjat
Génitif kastanjan kastanjoiden
kastanjoitten
kastanjain (rare)
Partitif kastanjaa kastanjoita
Accusatif kastanja[1]
kastanjan[2]
kastanjat
Inessif kastanjassa kastanjoissa
Illatif kastanjaan kastanjoihin
Élatif kastanjasta kastanjoista
Adessif kastanjalla kastanjoilla
Allatif kastanjalle kastanjoille
Ablatif kastanjalta kastanjoilta
Essif kastanjana kastanjoina
Translatif kastanjaksi kastanjoiksi
Abessif kastanjatta kastanjoitta
Instructif kastanjoin
Comitatif kastanjoine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kastanjani kastanjamme
2e personne kastanjasi kastanjanne
3e personne kastanjansa

kastanja \ˈkɑstɑnjɑ\

  1. (Botanique) Châtaigne.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
  2. (Par extension) Châtaignier.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Dérivés

  • kastanjapikkuhaikara — blongios de Schrenck
  • kastanjapuu — châtaignier

Forme de nom commun

kastanja \ˈkɑstɑnjɑ\

  1. Accusatif II singulier de kastanja.