kastanjapuu

Étymologie

Composé de kastanja châtaigne ») et de puu arbre »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kastanjapuu kastanjapuut
Génitif kastanjapuun kastanjapuiden
kastanjapuitten
Partitif kastanjapuuta kastanjapuita
Accusatif kastanjapuu[1]
kastanjapuun[2]
kastanjapuut
Inessif kastanjapuussa kastanjapuissa
Illatif kastanjapuuhan kastanjapuihin
Élatif kastanjapuusta kastanjapuista
Adessif kastanjapuulla kastanjapuilla
Allatif kastanjapuulle kastanjapuille
Ablatif kastanjapuulta kastanjapuilta
Essif kastanjapuuna kastanjapuina
Translatif kastanjapuuksi kastanjapuiksi
Abessif kastanjapuutta kastanjapuitta
Instructif - kastanjapuin
Comitatif - kastanjapuine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kastanjapuuni kastanjapuumme
2e personne kastanjapuusi kastanjapuunne
3e personne kastanjapuunsa

kastanjapuu \ˈkɑstɑnjɑˌpuː\

  1. (Botanique) Châtaignier.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

kastanjapuu \ˈkɑstɑnjɑˌpuː\

  1. Accusatif II singulier de kastanjapuu.