kivikkoistutus

Étymologie

Composé de kivikko rocaille ») et de istutus décor de plantes »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kivikkoistutus kivikkoistutukset
Génitif kivikkoistutuksen kivikkoistutusten
kivikkoistutuksien
Partitif kivikkoistutusta kivikkoistutuksia
Accusatif kivikkoistutus[1]
kivikkoistutuksen[2]
kivikkoistutukset
Inessif kivikkoistutuksessa kivikkoistutuksissa
Illatif kivikkoistutukseen kivikkoistutuksiin
Élatif kivikkoistutuksesta kivikkoistutuksista
Adessif kivikkoistutuksella kivikkoistutuksilla
Allatif kivikkoistutukselle kivikkoistutuksille
Ablatif kivikkoistutukselta kivikkoistutuksilta
Essif kivikkoistutuksena kivikkoistutuksina
Translatif kivikkoistutukseksi kivikkoistutuksiksi
Abessif kivikkoistutuksetta kivikkoistutuksitta
Instructif kivikkoistutuksin
Comitatif kivikkoistutuksine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kivikkoistutukseni kivikkoistutuksemme
2e personne kivikkoistutuksesi kivikkoistutuksenne
3e personne kivikkoistutuksensa

kivikkoistutus \ˈkiʋikːoˌistutus\

  1. (Jardinage) Rocaille, décor de pierres dans un jardin.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

kivikkoistutus \ˈkiʋikːoˌistutus\

  1. Accusatif II singulier de kivikkoistutus.