kivikunta

Étymologie

Composé de kivi pierre ») et de kunta communauté »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kivikunta kivikunnat
Génitif kivikunnan kivikuntien
kivikuntain (rare)
Partitif kivikuntaa kivikuntia
Accusatif kivikunta[1]
kivikunnan[2]
kivikunnat
Inessif kivikunnassa kivikunnissa
Élatif kivikunnasta kivikunnista
Illatif kivikuntaan kivikuntiin
Adessif kivikunnalla kivikunnilla
Ablatif kivikunnalta kivikunnilta
Allatif kivikunnalle kivikunnille
Essif kivikuntana kivikuntina
Translatif kivikunnaksi kivikunniksi
Abessif kivikunnatta kivikunnitta
Instructif kivikunnin
Comitatif kivikuntine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kivikuntani kivikuntamme
2e personne kivikuntasi kivikuntanne
3e personne kivikuntansa

kivikunta \ˈkiʋiˌkuntɑ\

  1. Règne minéral, règne inorganique.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

kivikunta \ˈkiʋiˌkuntɑ\

  1. Accusatif II singulier de kivikunta.