kukintaaika

Étymologie

Composé de kukinta floraison ») et de aika période »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kukintaaika kukintaajat
Génitif kukintaajan kukintaaikojen
kukintaaikain (rare)
Partitif kukintaaikaa kukintaaikoja
Accusatif kukintaaika[1]
kukintaajan[2]
kukintaajat
Inessif kukintaajassa kukintaajoissa
Élatif kukintaajasta kukintaajoista
Illatif kukintaaikaan kukintaaikoihin
Adessif kukintaajalla kukintaajoilla
Ablatif kukintaajalta kukintaajoilta
Allatif kukintaajalle kukintaajoille
Essif kukintaaikana kukintaaikoina
Translatif kukintaajaksi kukintaajoiksi
Abessif kukintaajatta kukintaajoitta
Instructif kukintaajoin
Comitatif kukintaaikoine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kukintaaikani kukintaaikamme
2e personne kukintaaikasi kukintaaikanne
3e personne kukintaaikansa

kukintaaika \ˈkukintɑˌɑikɑ\

  1. (Botanique) Période de floraison.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Synonymes

Forme de nom commun

kukintaaika \ˈkukintɑˌɑikɑ\

  1. Accusatif II singulier de kukintaaika.