kukkakauppias

Étymologie

Composé de kukka fleur ») et de kauppias marchand »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kukkakauppias kukkakauppiaat
Génitif kukkakauppiaan kukkakauppiaiden
kukkakauppiaitten
Partitif kukkakauppiasta kukkakauppiaita
Accusatif kukkakauppias[1]
kukkakauppiaan[2]
kukkakauppiaat
Inessif kukkakauppiaassa kukkakauppiaissa
Illatif kukkakauppiaaseen kukkakauppiaisiin
kukkakauppiaihin
Élatif kukkakauppiaasta kukkakauppiaista
Adessif kukkakauppiaalla kukkakauppiailla
Allatif kukkakauppiaalle kukkakauppiaille
Ablatif kukkakauppiaalta kukkakauppiailta
Essif kukkakauppiaana kukkakauppiaina
Translatif kukkakauppiaaksi kukkakauppiaiksi
Abessif kukkakauppiaatta kukkakauppiaitta
Instructif kukkakauppiain
Comitatif kukkakauppiaine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kukkakauppiaani kukkakauppiaamme
2e personne kukkakauppiaasi kukkakauppiaanne
3e personne kukkakauppiaansa

kukkakauppias \ˈkukːɑˌkɑupːiɑs\

  1. Fleuriste.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

kukkakauppias \ˈkukːɑˌkɑupːiɑs\

  1. Accusatif II singulier de kukkakauppias.