kuningas
Étymologie
- Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.
Nom commun
kuningas \Prononciation ?\
- Roi.
Étymologie
- Du proto-germanique *kuningaz.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | kuningas | kuninkaat |
| Génitif | kuninkaan | kuninkaiden kuninkaitten |
| Partitif | kuningasta | kuninkaita |
| Accusatif | kuningas [1] kuninkaan [2] |
kuninkaat |
| Inessif | kuninkaassa | kuninkaissa |
| Illatif | kuninkaaseen | kuninkaisiin kuninkaihin |
| Élatif | kuninkaasta | kuninkaista |
| Adessif | kuninkaalla | kuninkailla |
| Allatif | kuninkaalle | kuninkaille |
| Ablatif | kuninkaalta | kuninkailta |
| Essif | kuninkaana | kuninkaina |
| Translatif | kuninkaaksi | kuninkaiksi |
| Abessif | kuninkaatta | kuninkaitta |
| Instructif | — | kuninkain |
| Comitatif | — | kuninkaine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | kuninkaani | kuninkaamme |
| 2e personne | kuninkaasi | kuninkaanne |
| 3e personne | kuninkaansa | |
kuningas \ˈkuniŋːɑs\ (pour une femme, on dit : kuningatar)
- (Noblesse) Roi.
Valtaan on noussut uusi kuningas.
- Un nouveau roi accède au pouvoir.
Dérivés
- kuningasalbatrossi — albatros royal
- kuningasfasaani — faisan vénéré
- kuningashiirihaukka — buse rouilleuse
- kuningaskunta — royaume
- kuningasmerikotka — pygargue empereur
- kuningastiira — sterne royale
- kuningasvalta — royauté
- kuninkuus — royauté