kuningas

Étymologie

Étymologie manquante ou incomplète. Si vous la connaissez, vous pouvez l’ajouter en cliquant ici.

Nom commun

kuningas \Prononciation ?\

  1. Roi.

Étymologie

Du proto-germanique *kuningaz.

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kuningas kuninkaat
Génitif kuninkaan kuninkaiden
kuninkaitten
Partitif kuningasta kuninkaita
Accusatif kuningas[1]
kuninkaan[2]
kuninkaat
Inessif kuninkaassa kuninkaissa
Illatif kuninkaaseen kuninkaisiin
kuninkaihin
Élatif kuninkaasta kuninkaista
Adessif kuninkaalla kuninkailla
Allatif kuninkaalle kuninkaille
Ablatif kuninkaalta kuninkailta
Essif kuninkaana kuninkaina
Translatif kuninkaaksi kuninkaiksi
Abessif kuninkaatta kuninkaitta
Instructif kuninkain
Comitatif kuninkaine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kuninkaani kuninkaamme
2e personne kuninkaasi kuninkaanne
3e personne kuninkaansa

kuningas \ˈkuniŋːɑs\ (pour une femme, on dit : kuningatar)

  1. (Noblesse) Roi.
    • Valtaan on noussut uusi kuningas.
      Un nouveau roi accède au pouvoir.

Dérivés