kuninkuus
Étymologie
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | kuninkuus | kuninkuudet |
| Génitif | kuninkuuden | kuninkuuksien |
| Partitif | kuninkuutta | kuninkuuksia |
| Accusatif | kuninkuus [1] kuninkuuden [2] |
kuninkuudet |
| Inessif | kuninkuudessa | kuninkuuksissa |
| Illatif | kuninkuuteen | kuninkuuksiin |
| Élatif | kuninkuudesta | kuninkuuksista |
| Adessif | kuninkuudella | kuninkuuksilla |
| Allatif | kuninkuudelle | kuninkuuksille |
| Ablatif | kuninkuudelta | kuninkuuksilta |
| Essif | kuninkuutena | kuninkuuksina |
| Translatif | kuninkuudeksi | kuninkuuksiksi |
| Abessif | kuninkuudetta | kuninkuuksitta |
| Instructif | — | kuninkuuksin |
| Comitatif | — | kuninkuuksine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | kuninkuuteni | kuninkuutemme |
| 2e personne | kuninkuutesi | kuninkuutenne |
| 3e personne | kuninkuutensa | |
kuninkuus \ˈkuniŋkuːs\
Forme de nom commun
kuninkuus \ˈkuniŋkuːs\
- Accusatif II singulier de kuninkuus.