kuuntelija

Étymologie

De kuunnella écouter »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif kuuntelija kuuntelijat
Génitif kuuntelijan kuuntelijoiden
kuuntelijoitten
kuuntelijain (rare)
Partitif kuuntelijaa kuuntelijoita
Accusatif kuuntelija[1]
kuuntelijan[2]
kuuntelijat
Inessif kuuntelijassa kuuntelijoissa
Illatif kuuntelijaan kuuntelijoihin
Élatif kuuntelijasta kuuntelijoista
Adessif kuuntelijalla kuuntelijoilla
Allatif kuuntelijalle kuuntelijoille
Ablatif kuuntelijalta kuuntelijoilta
Essif kuuntelijana kuuntelijoina
Translatif kuuntelijaksi kuuntelijoiksi
Abessif kuuntelijatta kuuntelijoitta
Instructif kuuntelijoin
Comitatif kuuntelijoine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne kuuntelijani kuuntelijamme
2e personne kuuntelijasi kuuntelijanne
3e personne kuuntelijansa

kuuntelija \ˈkuːntelijɑ\ (pour une femme, on dit : kuuntelijatar)

  1. Auditeur.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

kuuntelija \ˈkuːntelijɑ\

  1. Accusatif II singulier de kuuntelija .