maailmankaikkeus
Étymologie
- Composé de maailma (« monde ») et de kaikkeus (« le tout »).
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | maailmankaikkeus | maailmankaikkeudet |
| Génitif | maailmankaikkeuden | maailmankaikkeuksien |
| Partitif | maailmankaikkeutta | maailmankaikkeuksia |
| Accusatif | maailmankaikkeus [1] maailmankaikkeuden [2] |
maailmankaikkeudet |
| Inessif | maailmankaikkeudessa | maailmankaikkeuksissa |
| Illatif | maailmankaikkeuteen | maailmankaikkeuksiin |
| Élatif | maailmankaikkeudesta | maailmankaikkeuksista |
| Adessif | maailmankaikkeudella | maailmankaikkeuksilla |
| Allatif | maailmankaikkeudelle | maailmankaikkeuksille |
| Ablatif | maailmankaikkeudelta | maailmankaikkeuksilta |
| Essif | maailmankaikkeutena | maailmankaikkeuksina |
| Translatif | maailmankaikkeudeksi | maailmankaikkeuksiksi |
| Abessif | maailmankaikkeudetta | maailmankaikkeuksitta |
| Instructif | — | maailmankaikkeuksin |
| Comitatif | — | maailmankaikkeuksine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | maailmankaikkeuteni | maailmankaikkeutemme |
| 2e personne | maailmankaikkeutesi | maailmankaikkeutenne |
| 3e personne | maailmankaikkeutensa | |
maailmankaikkeus \'mɑː.il.mɑnˌkɑikː.eus\
Synonymes
- universumi
- kosmos
Forme de nom commun
maailmankaikkeus \ˈmɑːilmɑnˌkɑikːeus\
- Accusatif II singulier de maailmankaikkeus.
Prononciation
- Populaire : \'mɑil.mɑŋˌkɑikː.eus\