mandariinipuu

Étymologie

Composé de mandariini mandarine ») et de puu arbre »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif mandariinipuu mandariinipuut
Génitif mandariinipuun mandariinipuiden
mandariinipuitten
Partitif mandariinipuuta mandariinipuita
Accusatif mandariinipuu[1]
mandariinipuun[2]
mandariinipuut
Inessif mandariinipuussa mandariinipuissa
Illatif mandariinipuuhan mandariinipuihin
Élatif mandariinipuusta mandariinipuista
Adessif mandariinipuulla mandariinipuilla
Allatif mandariinipuulle mandariinipuille
Ablatif mandariinipuulta mandariinipuilta
Essif mandariinipuuna mandariinipuina
Translatif mandariinipuuksi mandariinipuiksi
Abessif mandariinipuutta mandariinipuitta
Instructif - mandariinipuin
Comitatif - mandariinipuine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne mandariinipuuni mandariinipuumme
2e personne mandariinipuusi mandariinipuunne
3e personne mandariinipuunsa

mandariinipuu \ˈmɑndɑriːniˌpuː\

  1. (Botanique) Mandarinier.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

mandariinipuu \ˈmɑndɑriːnipuː\

  1. Accusatif II singulier de mandariinipuu.