mielivaltainen

Étymologie

Dérivé de mielivalta arbitraire, despotisme »), avec le suffixe -inen.

Adjectif

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif mielivaltainen mielivaltaiset
Génitif mielivaltaisen mielivaltaisten
mielivaltaisien
Partitif mielivaltaista mielivaltaisia
Accusatif mielivaltainen[1]
mielivaltaisen[2]
mielivaltaiset
Inessif mielivaltaisessa mielivaltaisissa
Illatif mielivaltaiseen mielivaltaisiin
Élatif mielivaltaisesta mielivaltaisista
Adessif mielivaltaisella mielivaltaisilla
Allatif mielivaltaiselle mielivaltaisille
Ablatif mielivaltaiselta mielivaltaisilta
Essif mielivaltaisena mielivaltaisina
Translatif mielivaltaiseksi mielivaltaisiksi
Abessif mielivaltaisetta mielivaltaisitta
Instructif mielivaltaisin
Comitatif mielivaltaisine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne mielivaltaiseni mielivaltaisemme
2e personne mielivaltaisesi mielivaltaisenne
3e personne mielivaltaisensa
Nature Forme
Positif mielivaltainen
Comparatif mielivaltaisempi
Superlatif mielivaltaisin

mielivaltainen \ˈmieliˌʋɑltɑinen\

  1. Arbitraire.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme d’adjectif

mielivaltainen \ˈmieliˌʋɑltɑinen\

  1. Accusatif II singulier de mielivaltainen.