ornativus

Latin

Étymologie

Dérivé de ornatus, avec le suffixe -ivus.

Adjectif

Cas Singulier Pluriel
Masculin Féminin Neutre Masculin Féminin Neutre
Nominatif ornativus ornativă ornativum ornativī ornativae ornativă
Vocatif ornative ornativă ornativum ornativī ornativae ornativă
Accusatif ornativum ornativăm ornativum ornativōs ornativās ornativă
Génitif ornativī ornativae ornativī ornativōrŭm ornativārŭm ornativōrŭm
Datif ornativō ornativae ornativō ornativīs ornativīs ornativīs
Ablatif ornativō ornativā ornativō ornativīs ornativīs ornativīs

ornativus \Prononciation ?\

  1. Qui sert à orner.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Références