paniikkikohtaus

Étymologie

Composé de paniikki panique ») et de kohtaus scène »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif paniikkikohtaus paniikkikohtaukset
Génitif paniikkikohtauksen paniikkikohtausten
paniikkikohtauksien
Partitif paniikkikohtausta paniikkikohtauksia
Accusatif paniikkikohtaus[1]
paniikkikohtauksen[2]
paniikkikohtaukset
Inessif paniikkikohtauksessa paniikkikohtauksissa
Illatif paniikkikohtaukseen paniikkikohtauksiin
Élatif paniikkikohtauksesta paniikkikohtauksista
Adessif paniikkikohtauksella paniikkikohtauksilla
Allatif paniikkikohtaukselle paniikkikohtauksille
Ablatif paniikkikohtaukselta paniikkikohtauksilta
Essif paniikkikohtauksena paniikkikohtauksina
Translatif paniikkikohtaukseksi paniikkikohtauksiksi
Abessif paniikkikohtauksetta paniikkikohtauksitta
Instructif paniikkikohtauksin
Comitatif paniikkikohtauksine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne paniikkikohtaukseni paniikkikohtauksemme
2e personne paniikkikohtauksesi paniikkikohtauksenne
3e personne paniikkikohtauksensa

paniikkikohtaus \ˈpɑniːkːiˌkohtɑus\

  1. Scène de panique.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

paniikkikohtaus \ˈpɑniːkːiˌkohtɑus\

  1. Accusatif II singulier de paniikkikohtaus.