pienimerkityksinen

Étymologie

Composé de pieni (« petit »), merkitys (« sens ») et -inen.

Adjectif

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif pienimerkityksinen pienimerkityksiset
Génitif pienimerkityksisen pienimerkityksisten
pienimerkityksisien
Partitif pienimerkityksistä pienimerkityksisiä
Accusatif pienimerkityksinen [1]
pienimerkityksisen [2]		 pienimerkityksiset
Inessif pienimerkityksisessä pienimerkityksisissä
Illatif pienimerkityksiseen pienimerkityksisiin
Élatif pienimerkityksisestä pienimerkityksisistä
Adessif pienimerkityksisellä pienimerkityksisillä
Allatif pienimerkityksiselle pienimerkityksisille
Ablatif pienimerkityksiseltä pienimerkityksisiltä
Essif pienimerkityksisenä pienimerkityksisinä
Translatif pienimerkityksiseksi pienimerkityksisiksi
Abessif pienimerkityksisettä pienimerkityksisittä
Instructif — pienimerkityksisin
Comitatif — pienimerkityksisine- [3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs		 Singulier Pluriel
1re personne pienimerkityksiseni pienimerkityksisemme
2e personne pienimerkityksisesi pienimerkityksisenne
3e personne pienimerkityksisensä
Nature Forme
Positif pienimerkityksinen
Comparatif pienimerkityksisempi
Superlatif pienimerkityksisin

pienimerkityksinen \ˈpieniˌmerkityksinen\

  1. Insignifiant.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme d’adjectif

pienimerkityksinen \ˈpieniˌmerkityksinen\

  1. Accusatif II singulier de pienimerkityksinen.
Cet article est issu de Wiktionnaire. Sauf mention contraire, le texte est disponible sous Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.