pikkuhuitti

Étymologie

Composé de pikku petit ») et de huitti rallidé »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif pikkuhuitti pikkuhuitit
Génitif pikkuhuitin pikkuhuittien
Partitif pikkuhuittia pikkuhuitteja
Accusatif pikkuhuitti[1]
pikkuhuitin[2]
pikkuhuitit
Inessif pikkuhuitissa pikkuhuiteissa
Élatif pikkuhuitista pikkuhuiteista
Illatif pikkuhuittiin pikkuhuitteihin
Adessif pikkuhuitilla pikkuhuiteilla
Ablatif pikkuhuitilta pikkuhuiteilta
Allatif pikkuhuitille pikkuhuiteille
Essif pikkuhuittina pikkuhuitteina
Translatif pikkuhuitiksi pikkuhuiteiksi
Abessif pikkuhuititta pikkuhuiteitta
Instructif pikkuhuitein
Comitatif pikkuhuitteine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne pikkuhuittini pikkuhuittimme
2e personne pikkuhuittisi pikkuhuittinne
3e personne pikkuhuittinsa

pikkuhuitti \ˈpikːuˌhuitːi\

  1. (Ornithologie) Marouette poussin, oiseau de nom scientifique Zapornia parva.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

pikkuhuitti \ˈpikːuˌhuitːi\

  1. Accusatif II singulier de pikkuhuitti.