puputtajakukaali

Finnois

Composé de puputtaja (« celui qui mâche la nourriture dans sa bouche avant de la donner à sa progéniture ») et de kukaali (« coucal »).

Déclinaison

Cas	Singulier	Pluriel
Nominatif	puputtajakukaali	puputtajakukaalit
Génitif	puputtajakukaalin	puputtajakukaalien puputtajakukaaleiden puputtajakukaaleitten
Partitif	puputtajakukaalia	puputtajakukaaleita puputtajakukaaleja
Accusatif	puputtajakukaali ^[1] puputtajakukaalin ^[2]	puputtajakukaalit
Inessif	puputtajakukaalissa	puputtajakukaaleissa
Illatif	puputtajakukaaliin	puputtajakukaaleihin
Élatif	puputtajakukaalista	puputtajakukaaleista
Adessif	puputtajakukaalilla	puputtajakukaaleilla
Allatif	puputtajakukaalille	puputtajakukaaleille
Ablatif	puputtajakukaalilta	puputtajakukaaleilta
Essif	puputtajakukaalina	puputtajakukaaleina
Translatif	puputtajakukaaliksi	puputtajakukaaleiksi
Abessif	puputtajakukaalitta	puputtajakukaaleitta
Instructif	—	puputtajakukaalein
Comitatif	—	puputtajakukaaleine- ^[3]
Notes ^[1] ^[2] ^[3] ^[1] Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier sans aucun pronom. Comme complément d’un infinitif dans une phrase positive passive. Dans toutes les phrases passives à n’importe quel mode. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 2^e personne du singulier, ou la 1^e ou 2^e personne du pluriel. ^[2] Dans les phrases actives positives aux modes indicatif, conditionnel ou potentiel. Dans une phrase impérative positive dont le sujet est la 3^e personne du singulier ou du pluriel. ^[3] Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des noms communs.

puputtajakukaali \ˈpuputːɑjɑˌkukɑːli\

(Ornithologie) Coucal à sourcils blancs, oiseau de nom scientifique Centropus superciliosus.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

puputtajakukaali \ˈpuputːɑjɑˌkukɑːli\