rannikko
Étymologie
- De ranta (« côte ») avec le suffixe -kko.
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | rannikko | rannikot |
| Génitif | rannikon | rannikkojen rannikoiden rannikoitten |
| Partitif | rannikkoa | rannikkoja rannikoita |
| Accusatif | rannikko [1] rannikon [2] |
rannikot |
| Inessif | rannikossa | rannikoissa |
| Illatif | rannikkoon | rannikkoihin |
| Élatif | rannikosta | rannikoista |
| Adessif | rannikolla | rannikoilla |
| Allatif | rannikolle | rannikoille |
| Ablatif | rannikolta | rannikoilta |
| Essif | rannikkona | rannikkoina |
| Translatif | rannikoksi | rannikoiksi |
| Abessif | rannikotta | rannikoitta |
| Instructif | — | rannikoin |
| Comitatif | — | rannikkoine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | rannikkoni | rannikkomme |
| 2e personne | rannikkosi | rannikkonne |
| 3e personne | rannikkonsa | |
rannikko \ˈrɑnːikːo\
Dérivés
- rannikkoruskokarve — Xanthoparmelia delisei
Forme de nom commun
rannikko \ˈrɑnːikːo\
- Accusatif II singulier de rannikko.