rukousjakkara

Étymologie

Composé de rukous prière ») et de jakkara tabouret »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif rukousjakkara rukousjakkarat
Génitif rukousjakkaran rukousjakkaroiden
rukousjakkaroitten
rukousjakkarain (rare)
Partitif rukousjakkaraa rukousjakkaroita
Accusatif rukousjakkara[1]
rukousjakkaran[2]
rukousjakkarat
Inessif rukousjakkarassa rukousjakkaroissa
Illatif rukousjakkaraan rukousjakkaroihin
Élatif rukousjakkarasta rukousjakkaroista
Adessif rukousjakkaralla rukousjakkaroilla
Allatif rukousjakkaralle rukousjakkaroille
Ablatif rukousjakkaralta rukousjakkaroilta
Essif rukousjakkarana rukousjakkaroina
Translatif rukousjakkaraksi rukousjakkaroiksi
Abessif rukousjakkaratta rukousjakkaroitta
Instructif rukousjakkaroin
Comitatif rukousjakkaroine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne rukousjakkarani rukousjakkaramme
2e personne rukousjakkarasi rukousjakkaranne
3e personne rukousjakkaransa

rukousjakkara \ˈrukousˌjɑkːɑrɑ\

  1. (Mobilier)(Christianisme) Prie-Dieu.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

rukousjakkara \ˈrukousˌjɑkːɑrɑ\

  1. Accusatif II singulier de rukousjakkara.