ryhmäkunta
Étymologie
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | ryhmäkunta | ryhmäkunnat |
| Génitif | ryhmäkunnan | ryhmäkuntien ryhmäkuntain (rare) |
| Partitif | ryhmäkuntaa | ryhmäkuntia |
| Accusatif | ryhmäkunta [1] ryhmäkunnan [2] |
ryhmäkunnat |
| Inessif | ryhmäkunnassa | ryhmäkunnissa |
| Élatif | ryhmäkunnasta | ryhmäkunnista |
| Illatif | ryhmäkuntaan | ryhmäkuntiin |
| Adessif | ryhmäkunnalla | ryhmäkunnilla |
| Ablatif | ryhmäkunnalta | ryhmäkunnilta |
| Allatif | ryhmäkunnalle | ryhmäkunnille |
| Essif | ryhmäkuntana | ryhmäkuntina |
| Translatif | ryhmäkunnaksi | ryhmäkunniksi |
| Abessif | ryhmäkunnatta | ryhmäkunnitta |
| Instructif | — | ryhmäkunnin |
| Comitatif | — | ryhmäkuntine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | ryhmäkuntani | ryhmäkuntamme |
| 2e personne | ryhmäkuntasi | ryhmäkuntanne |
| 3e personne | ryhmäkuntansa | |
ryhmäkunta \ˈryhmæˌkuntɑ\
Forme de nom commun
ryhmäkunta \ˈryhmæˌkuntɑ\
- Accusatif II singulier de ryhmäkunta.