sääntökunta
Étymologie
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | sääntökunta | sääntökunnat |
| Génitif | sääntökunnan | sääntökuntien sääntökuntain (rare) |
| Partitif | sääntökuntaa | sääntökuntia |
| Accusatif | sääntökunta [1] sääntökunnan [2] |
sääntökunnat |
| Inessif | sääntökunnassa | sääntökunnissa |
| Élatif | sääntökunnasta | sääntökunnista |
| Illatif | sääntökuntaan | sääntökuntiin |
| Adessif | sääntökunnalla | sääntökunnilla |
| Ablatif | sääntökunnalta | sääntökunnilta |
| Allatif | sääntökunnalle | sääntökunnille |
| Essif | sääntökuntana | sääntökuntina |
| Translatif | sääntökunnaksi | sääntökunniksi |
| Abessif | sääntökunnatta | sääntökunnitta |
| Instructif | — | sääntökunnin |
| Comitatif | — | sääntökuntine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | sääntökuntani | sääntökuntamme |
| 2e personne | sääntökuntasi | sääntökuntanne |
| 3e personne | sääntökuntansa | |
sääntökunta \ˈsæːntøˌkuntɑ\
- (Religion) Ordre religieux.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
Forme de nom commun
sääntökunta \ˈsæːntøˌkuntɑ\
- Accusatif II singulier de sääntökunta.