täysikuu

Étymologie

Composé de täysi (« plein ») et de kuu (« lune »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif täysikuu täysikuut
Génitif täysikuun täysikuiden
täysikuitten
Partitif täysikuuta täysikuita
Accusatif täysikuu [1]
täysikuun [2]		 täysikuut
Inessif täysikuussa täysikuissa
Illatif täysikuuhun täysikuihin
Élatif täysikuusta täysikuista
Adessif täysikuulla täysikuilla
Allatif täysikuulle täysikuille
Ablatif täysikuulta täysikuilta
Essif täysikuuna täysikuina
Translatif täysikuuksi täysikuiksi
Abessif täysikuutta täysikuitta
Instructif - täysikuin
Comitatif - täysikuine- [3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs		 Singulier Pluriel
1re personne täysikuuni täysikuumme
2e personne täysikuusi täysikuunne
3e personne täysikuunsa

täysikuu \ˈtæysiˌkuː\

  1. (Astronomie) Pleine lune.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Vocabulaire apparenté par le sens

  • kupera kuu — lune gibbeuse
  • uusikuu — nouvelle lune

Forme de nom commun

täysikuu \ˈtæysiˌkuː\

  1. Accusatif II singulier de täysikuu.
Cet article est issu de Wiktionnaire. Sauf mention contraire, le texte est disponible sous Creative Commons Attribution-Share Alike 4.0. Des conditions supplémentaires peuvent s’appliquer aux fichiers multimédias.