tyytyväinen
Étymologie
- Dérivé de tyytyvä (« se réjouir »), avec le suffixe -inen.
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | tyytyväinen | tyytyväiset |
| Génitif | tyytyväisen | tyytyväisten tyytyväisien |
| Partitif | tyytyväistä | tyytyväisiä |
| Accusatif | tyytyväinen [1] tyytyväisen [2] |
tyytyväiset |
| Inessif | tyytyväisessä | tyytyväisissä |
| Illatif | tyytyväiseen | tyytyväisiin |
| Élatif | tyytyväisestä | tyytyväisistä |
| Adessif | tyytyväisellä | tyytyväisillä |
| Allatif | tyytyväiselle | tyytyväisille |
| Ablatif | tyytyväiseltä | tyytyväisiltä |
| Essif | tyytyväisenä | tyytyväisinä |
| Translatif | tyytyväiseksi | tyytyväisiksi |
| Abessif | tyytyväisettä | tyytyväisittä |
| Instructif | — | tyytyväisin |
| Comitatif | — | tyytyväisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | tyytyväiseni | tyytyväisemme |
| 2e personne | tyytyväisesi | tyytyväisenne |
| 3e personne | tyytyväisensä | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | tyytyväinen |
| Comparatif | tyytyväisempi |
| Superlatif | tyytyväisin |
tyytyväinen \ˈtyːtyʋæinen\
Forme d’adjectif
tyytyväinen \ˈtyːtyʋæinen\
- Accusatif II singulier de tyytyväinen.