uskollinen
Étymologie
- Dérivé de usko (« foi, loyauté »), avec le suffixe -llinen.
Adjectif
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | uskollinen | uskolliset |
| Génitif | uskollisen | uskollisten uskollisien |
| Partitif | uskollista | uskollisia |
| Accusatif | uskollinen [1] uskollisen [2] |
uskolliset |
| Inessif | uskollisessa | uskollisissa |
| Illatif | uskolliseen | uskollisiin |
| Élatif | uskollisesta | uskollisista |
| Adessif | uskollisella | uskollisilla |
| Allatif | uskolliselle | uskollisille |
| Ablatif | uskolliselta | uskollisilta |
| Essif | uskollisena | uskollisina |
| Translatif | uskolliseksi | uskollisiksi |
| Abessif | uskollisetta | uskollisitta |
| Instructif | — | uskollisin |
| Comitatif | — | uskollisine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | uskolliseni | uskollisemme |
| 2e personne | uskollisesi | uskollisenne |
| 3e personne | uskollisensa | |
| Nature | Forme |
|---|---|
| Positif | uskollinen |
| Comparatif | uskollisempi |
| Superlatif | uskollisin |
uskollinen \ˈuskolːinen\
Forme d’adjectif
uskollinen \ˈuskolːinen\
- Accusatif II singulier de uskollinen.