vallanjako

Étymologie

Composé de valta pouvoir ») et de jako séparation »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif vallanjako vallanjaot
Génitif vallanjaon vallanjakojen
Partitif vallanjakoa vallanjakoja
Accusatif vallanjako[1]
vallanjaon[2]
vallanjaot
Inessif vallanjaossa vallanjaoissa
Élatif vallanjaosta vallanjaoista
Illatif vallanjakoon vallanjakoihin
Adessif vallanjaolla vallanjaoilla
Ablatif vallanjaolta vallanjaoilta
Allatif vallanjaolle vallanjaoille
Essif vallanjakona vallanjakoina
Translatif vallanjaoksi vallanjaoiksi
Abessif vallanjaotta vallanjaoitta
Instructif vallanjaoin
Comitatif vallanjakoine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne vallanjakoni vallanjakomme
2e personne vallanjakosi vallanjakonne
3e personne vallanjakonsa

vallanjako \ˈʋɑlːɑnˌjɑko\

  1. (Droit constitutionnel) Séparation des pouvoirs.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

vallanjako \ˈʋɑlːɑnˌjɑko\

  1. Accusatif II singulier de vallanjako.