vallankaappaus

Étymologie

Composé de valta pouvoir ») et de kaappaus capture, ravissement, enlèvement »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif vallankaappaus vallankaappaukset
Génitif vallankaappauksen vallankaappausten
vallankaappauksien
Partitif vallankaappausta vallankaappauksia
Accusatif vallankaappaus[1]
vallankaappauksen[2]
vallankaappaukset
Inessif vallankaappauksessa vallankaappauksissa
Illatif vallankaappaukseen vallankaappauksiin
Élatif vallankaappauksesta vallankaappauksista
Adessif vallankaappauksella vallankaappauksilla
Allatif vallankaappaukselle vallankaappauksille
Ablatif vallankaappaukselta vallankaappauksilta
Essif vallankaappauksena vallankaappauksina
Translatif vallankaappaukseksi vallankaappauksiksi
Abessif vallankaappauksetta vallankaappauksitta
Instructif vallankaappauksin
Comitatif vallankaappauksine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne vallankaappaukseni vallankaappauksemme
2e personne vallankaappauksesi vallankaappauksenne
3e personne vallankaappauksensa

vallankaappaus \ˈʋɑl.lɑnˌkoːp.pɑ.us\

  1. (Politique) Renversement de/du pouvoir, coup d’État.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

vallankaappaus \ˈʋɑlːɑnˌkɑːpːɑus\

  1. Accusatif II singulier de vallankaappaus.