yksinhuoltaja
Étymologie
- Composé de yksin (« seul ») et de huoltaja (« tuteur »).
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | yksinhuoltaja | yksinhuoltajat |
| Génitif | yksinhuoltajan | yksinhuoltajien yksinhuoltajain (rare) |
| Partitif | yksinhuoltajaa | yksinhuoltajia |
| Accusatif | yksinhuoltaja [1] yksinhuoltajan [2] |
yksinhuoltajat |
| Inessif | yksinhuoltajassa | yksinhuoltajissa |
| Élatif | yksinhuoltajasta | yksinhuoltajista |
| Illatif | yksinhuoltajaan | yksinhuoltajiin |
| Adessif | yksinhuoltajalla | yksinhuoltajilla |
| Ablatif | yksinhuoltajalta | yksinhuoltajilta |
| Allatif | yksinhuoltajalle | yksinhuoltajille |
| Essif | yksinhuoltajana | yksinhuoltajina |
| Translatif | yksinhuoltajaksi | yksinhuoltajiksi |
| Abessif | yksinhuoltajatta | yksinhuoltajitta |
| Instructif | — | yksinhuoltajin |
| Comitatif | — | yksinhuoltajine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | yksinhuoltajani | yksinhuoltajamme |
| 2e personne | yksinhuoltajasi | yksinhuoltajanne |
| 3e personne | yksinhuoltajansa | |
yksinhuoltaja \ˈyksinˌhuoltɑjɑ\
Dérivés
- yksinhuoltajaäiti — mère célibataire
Forme de nom commun
yksinhuoltaja \ˈyksinˌhuoltɑjɑ\
- Accusatif II singulier de yksinhuoltaja.