yksinhuoltaja

Étymologie

Composé de yksin seul ») et de huoltaja tuteur »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif yksinhuoltaja yksinhuoltajat
Génitif yksinhuoltajan yksinhuoltajien
yksinhuoltajain (rare)
Partitif yksinhuoltajaa yksinhuoltajia
Accusatif yksinhuoltaja[1]
yksinhuoltajan[2]
yksinhuoltajat
Inessif yksinhuoltajassa yksinhuoltajissa
Élatif yksinhuoltajasta yksinhuoltajista
Illatif yksinhuoltajaan yksinhuoltajiin
Adessif yksinhuoltajalla yksinhuoltajilla
Ablatif yksinhuoltajalta yksinhuoltajilta
Allatif yksinhuoltajalle yksinhuoltajille
Essif yksinhuoltajana yksinhuoltajina
Translatif yksinhuoltajaksi yksinhuoltajiksi
Abessif yksinhuoltajatta yksinhuoltajitta
Instructif yksinhuoltajin
Comitatif yksinhuoltajine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la troisième personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la deuxième personne du singulier, ou la
    première ou deuxième personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la troisième personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne yksinhuoltajani yksinhuoltajamme
2e personne yksinhuoltajasi yksinhuoltajanne
3e personne yksinhuoltajansa

yksinhuoltaja \ˈyksinˌhuoltɑjɑ\

  1. Parent seul, ayant la charge d’un enfant.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Dérivés

Forme de nom commun

yksinhuoltaja \ˈyksinˌhuoltɑjɑ\

  1. Accusatif II singulier de yksinhuoltaja.