yksityisoikeus
Étymologie
- Composé de yksityinen (« privé ») et de oikeus (« droit »).
Nom commun
Déclinaison
| Cas | Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| Nominatif | yksityisoikeus | yksityisoikeudet |
| Génitif | yksityisoikeuden | yksityisoikeuksien |
| Partitif | yksityisoikeutta | yksityisoikeuksia |
| Accusatif | yksityisoikeus [1] yksityisoikeuden [2] |
yksityisoikeudet |
| Inessif | yksityisoikeudessa | yksityisoikeuksissa |
| Illatif | yksityisoikeuteen | yksityisoikeuksiin |
| Élatif | yksityisoikeudesta | yksityisoikeuksista |
| Adessif | yksityisoikeudella | yksityisoikeuksilla |
| Allatif | yksityisoikeudelle | yksityisoikeuksille |
| Ablatif | yksityisoikeudelta | yksityisoikeuksilta |
| Essif | yksityisoikeutena | yksityisoikeuksina |
| Translatif | yksityisoikeudeksi | yksityisoikeuksiksi |
| Abessif | yksityisoikeudetta | yksityisoikeuksitta |
| Instructif | — | yksityisoikeuksin |
| Comitatif | — | yksityisoikeuksine- [3] |
|
Notes [1] [2] [3]
| ||
| Avec suffixes possessifs |
Singulier | Pluriel |
|---|---|---|
| 1re personne | yksityisoikeuteni | yksityisoikeutemme |
| 2e personne | yksityisoikeutesi | yksityisoikeutenne |
| 3e personne | yksityisoikeutensa | |
yksityisoikeus \ˈyksityisˌoikeus\
- (Droit) Droit privé.
- Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)
Forme de nom commun
yksityisoikeus \ˈyksityisˌoikeus\
- Accusatif II singulier de yksityisoikeus.