yksityisoikeus

Étymologie

Composé de yksityinen privé ») et de oikeus droit »).

Nom commun

Déclinaison
Cas Singulier Pluriel
Nominatif yksityisoikeus yksityisoikeudet
Génitif yksityisoikeuden yksityisoikeuksien
Partitif yksityisoikeutta yksityisoikeuksia
Accusatif yksityisoikeus[1]
yksityisoikeuden[2]
yksityisoikeudet
Inessif yksityisoikeudessa yksityisoikeuksissa
Illatif yksityisoikeuteen yksityisoikeuksiin
Élatif yksityisoikeudesta yksityisoikeuksista
Adessif yksityisoikeudella yksityisoikeuksilla
Allatif yksityisoikeudelle yksityisoikeuksille
Ablatif yksityisoikeudelta yksityisoikeuksilta
Essif yksityisoikeutena yksityisoikeuksina
Translatif yksityisoikeudeksi yksityisoikeuksiksi
Abessif yksityisoikeudetta yksityisoikeuksitta
Instructif yksityisoikeuksin
Comitatif yksityisoikeuksine-[3]
Notes [1] [2] [3]

[1]

  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive dont le sujet est la 3e personne
    du singulier sans aucun pronom.
  • Comme complément d’un infinitif dans une
    phrase positive passive.
  • Dans toutes les phrases passives à n’importe
    quel mode.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 2e personne du singulier, ou la
    1e ou 2e personne du pluriel.

[2]

  • Dans les phrases actives positives aux modes
    indicatif, conditionnel ou potentiel.
  • Dans une phrase impérative positive dont le
    sujet est la 3e personne du singulier ou du
    pluriel.

[3]

  • Un suffixe possessif s’ajoute dans le cas des
    noms communs.
Avec suffixes
possessifs
Singulier Pluriel
1re personne yksityisoikeuteni yksityisoikeutemme
2e personne yksityisoikeutesi yksityisoikeutenne
3e personne yksityisoikeutensa

yksityisoikeus \ˈyksityisˌoikeus\

  1. (Droit) Droit privé.
    • Exemple d’utilisation manquant. (Ajouter)

Forme de nom commun

yksityisoikeus \ˈyksityisˌoikeus\

  1. Accusatif II singulier de yksityisoikeus.